Sanna Juujärvi-Bremer "Hiljaisuudesta - Where the silence is deafening"

 

Olen kaikessa ilmaisussani aina ollut melko varovainen. En ole mikään totuuden torvi, vaan yritän nähdä asioiden eri puolet, myös taiteessani, vaikkakin sisäinen maailmani onkin paljon voimakkaampi kuin ulkokuoreni antaa ymmärtää. Näin ollen suora toiminta ei ole koskaan ollut minulle luonteenomaista, mitä tulee mielipiteiden ja tunteiden ilmaisuun.

Taiteeni kautta minulle on kuitenkin avautunut portti, jonka kautta kykenen ottamaan yhteyden ja kommunikoimaan ympärillä olevan maailman kanssa. Ja niin, ilmaisemaan itseäni ja kokea tulevani ymmärretyksi. Usein teoksissani onkin voimakkaita tunnelatauksia, kuin sisäisiä kiljahduksia. Siitä näyttelyn nimikin juontaa juurensa.

Tunteet sitovat tavallaan koko paketin yhteen; taiteen tehtävän ja olemassaolon merkityksen yhteiskunnallisissa kysymyksissä, mutta myös yksilö- tai kollektiivisen terapeuttisen vaikutuksen aspektissa. Mielestäni avain keskustelulle ja sille, että taide tekee sellaisen vaikutuksen, että se jatkaa elämistään myös sen jälkeen, kun taiteilija on asettanut sen näytille on siinä, että teos herättää (mitä tahansa) tunteita.

Tunne on kuin liikkeelle paneva voima, joka tekee taiteesta mielenkiintoisen. Pyrin siis herättämään tunteita.

Taiteeni kautta haluan tarjota yksilötasolla tapahtuvan samaistumisen kohteen, toisin sanoen jonkinlaista lohdutusta siitä, ettei yksilö ole yksin tunteidensa ja kenties ahdistuksensa kanssa. Maalaukseni tai teokseni ovat usein hyvin tunnepitoisia sekä jossain määrin myös makaabereja. Inspiraationi ammennan lappilaisesta sielunmaisemasta sekä luonnosta, jossa vallitsevat lait kiehtovat minua.

Näyttelyn maalaukset ovat öljyvärein mdf-levylle maalattuja ja työskentelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskuksen Uudenmaanrahasto. 

I have always been quite careful in all of my expressions. I’m not a know-it-all but instead try to see the different sides of things and also in my art even though my inner world is much more powerful than what my outer shell implies. This is why straightforward actions have never been characteristic for me regarding expressions of opinions and feelings.

Through my art a gate has opened for me, through which I’m able to contact and communicate with the surrounding world. And yes – express myself and be understood. Often my works do have strong feelings, like inner screams. That’s where the name of the exhibition comes from too.

It is the feelings that make the works whole: the mission of art and the purpose of existence in social questions but also in the aspect of individual or collective therapeutic effect. In my opinion the key to conversation and art making such an impact that it continues living on after being put on show is that the works stir up (any) feelings.

I get inspired and fascinated by the Laplanders psyche and nature where laws dominate. Through my art I want to offer a target of identification for individuals, in other words some kind of consolation for not being alone with your feelings and perhaps anxieties.

The works of the exhibition are painted with oil colors on medium-density fiberboard. The artist is sponsored by Taiteen Edistämiskeskus.