Galleria 5:n kutsunäyttely: Erik Bruun

 

Erik Bruun on helsinkiläinen Suomenlinnassa asuva graafikko. Hän on toiminut ammatissaan jo yli kuusikymmentä vuotta ja työhuoneessa syntyy yhä julisteita, postimerkkejä ja muita ideoita. Ansiokkaasta ja monipuolisesta urasta kertovat muun muassa menestyminen monissa kansainvälisissä kilpailuissa, Björn Landström palkinto (1988), professorin arvonimi (1989), Suomen Luonnonsuojeluliiton Kunnianorppa (1998), Grafian Platinahuippu (1999), Taideteollisen korkeakoulun kunniatohtori (2001), Suomi-palkinto (2004), Pro Finlandia –mitali (2007), Luonnotar-palkinto (2011) sekä Helsingin kaupungin muotoilupalkinto (2012).

Erik Bruun on suunnitellut pitkälle yli 500 julistetta, kymmeniä postimerkkejä, esitteitä, kirjanomistajamerkkejä, seteleitä, yritys- ja yhdistysmerkkejä sekä julkaisujen taittoja. Eri elämänalueille liittyviä keksintöjä ja luovia ideoita on syntynyt sekä graafisen suunnittelutyöhön liittyen että niiden ohessa. Uraan on kuulunut myös opetustyötä, toimia graafisen alan järjestöissä, palkintolautakunnissa olemista, näyttelysuunnittelua ja monia muita tekemisen sarkoja.  

 

Vapaa graafikko

Erik Bruun syntyi vuonna 1926 Viipurissa, josta perhe kuitenkin sotien myötä siirtyi Etelä-Suomeen. Oman perheen kotipaikkoina ovat olleet Espoon Kauklahti ja myöhemmin Helsinki.

Erik Bruun valmistui vuonna 1949 Taideteollisuuskoulusta, nykyisin Aalto-yliopistoon kuuluva Taideteollinen korkeakoulu. Taideteollisuuskoulu ei vielä tuolloin ollut löytänyt yhteiskunnassa sijaansa koko leveydeltään eikä vielä silloinkaan, kun Erik Bruun paljon myöhemmin toimi opettajana entisessä opinahjossaan. Käyttögrafiikka ja muotoilu olivat kuitenkin tuolloin koulun kärkiaineita, ja niiden painoarvo näyttää olevan vahva myös Aalto-yliopistossa.

Erik Bruun työsti vuonna 1951 ensimmäisen painetun julisteensa työskennellessään mainostoimistossa. Pian hän kuitenkin päätti ryhtyä vapaaksi ja itsenäiseksi mainospiirtäjäksi. Omatoimisuus on ollut luonteenomaista idearikkaalle graafikolle, joka usein vasta pistettä vaille valmiina on esitellyt ehdotelmansa potentiaaliselle asiakkaalle.

Bruun on ehtinyt osallistua paljon myös alansa yleiseen toimintaan kuten toimissa Mainosgraafikot ry:n perustamisessa ja Ornamon puheenjohtajana vuosina 1961-65.

 

Jaffasta Jaffaan

1950-luvulla Erik Bruun tuli näkyvästi esiin julistesuunnittelijana. Vuoden Paras Juliste 1953 –kilpailussa noteerattiin korkealle kaksi hänen julisteistaan voittajana Hufvudstadsbladet-juliste ja kunniamainintana Hackman Boardin uutta lämpölevyä esittelevä juliste. 1950-luvulla Bruunin tekemä työ valittiin jopa neljänä eri vuonna ”Vuoden Parhaaksi Julisteeksi”.

Julisteita syntyi vauhdilla koko ajan uusia muotoja tavoitellen. 1950- ja 1960-luvun julisteissa on monia sellaisia helposti Bruunin kädenjäljeksi tunnistettavia töitä, jotka vieläkin ovat syöpyneenä katselijan kuvatajuntaan. Sellaisia helposti muistettavia julisteita ovat muun muassa Veikkauksen, Havin, Jaffan, Stepin, Vipin ja Hyvonin julisteet. Esimerkiksi Jaffa-julisteet ovat omalla tyylillään niin ajattomia, että ne kelpaavat klassikkotuotteen monipuoliseen esiin tuomiseen vielä 2010-luvulla.

Vuonna 1958 ”Vuoden julisteeksi” valittiin Lohikone, jossa kalahahmoihin puetut kaksi moottoria ja runko-osa viittasivat Lappiin suuntautuviin kalamatkoihin. Aluksi omalla kustannuksella tehty julistetaiteen uusia näkymiä avaava työ kelpasi sittemmin Finnairin mainostarkoituksiin.

1960-luvulla Bruun suunnitteli monia kaupunkijulisteita, näistä esimerkkinä Jyväskylän kesä –juliste ja Turun matkailun kaupunkijuliste. 1970-luvun loppupuolelta 1990-luvun alkuun Bruun suunnitteli Savonlinnan Oopperajuhlille keskimäärin kymmenen julistetta vuodessa. 1980-luvun jälkipuoliskolla julisteita tilasi myös Naantalin musiikkijuhlat.

Bruunilta julisteita on syntynyt aina näihin päiviin asti uusimpina Jaffa-, Finnair- ja Suomen luonnonsuojeluliitto-julisteet. Mainos-, kulttuuri- ja kaupunkijulisteiden rinnalla luonto ja siihen liittyen matkailu on ollut tärkeä julisteiden aihepiiri.

Eläinaiheista klassikoiksi on noussut erityisesti Saimaan norppa (1974), josta sittemmin tuli myös Suomen luonnonsuojeluliiton tunnus. Viidentoista eläinjulisteen sarjasta ensimmäisenä syntyi Merikotka vuonna 1962 ja toistaiseksi viimeisin Albatrossi 2000-luvun alussa. Luonnon lukemattomat yksityiskohdat ovat siirtyneet tarkasti mutta uudenlaisin variaatioin julistesarjoihin Flora Fennica ja Forest Finland. Flora Fennicassa aiheena ovat kukat mutta mukana on myös Forest Finland –sarjan teemastoja, joissa painottuu nimensä mukaisesti metsäluonto ja -kulttuuri.

Erityisesti edellisten sarjojen myötä Erik Bruun on ollut näkyvä Suomi-kuvan tekijä. Julisteita näkee yhä lähetystöjen, Suomi-talojen, yritysten ja yksityiskotien seinillä muistuttamassa pohjoisesta tuhansien järvien ja metsien maasta.

 

Julkaisuja ja keksintöjä

Monen graafikon toimenkuva on laaja ulottuen myös kirjojen ulkoasun suunnitteluun. Myös tällä saralla Bruun on avannut uusia uria hyvän esimerkkinä valokuvaaja Matti Saanion kanssa toteutettu Musta talvi, valkea kesä (1966).

Fincellin vuosikirjaa Bruun teki1960-luvulta lähtien yli 30 vuoden ajan. Julkaisussa jatkui eri variaatioin värikäs ja monimuotoinen graafinen linja. Valokuvista, piirroksista ja tekstitä syntyi vuosi toisensa jälkeen aina johdonmukaisesti tyyliään seuraava vuosikirja.

Fincellin julkaisussa esiintyi eri aihekokonaisuuksia kuten luonto, metsä, merkkihenkilöt, sellun olemus, maailmankauppa, tuontitavarat Suomessa tai jopa keksinnöt. Fincellin vuosikirjoihin sopi hyvin pohdintoja tuulienergiasta, moderneista purjelaivoista tai sähköautoista. Innovaatioiden, kestävän kehityksen ja ympäristönsuojelun kontekstissa ne ovat tänään ajankohtaisempia aiheita kuin aikanaan.

Kirjansuunnitteluun liittyviä töitä on ollut julkaisujen kansien suunnittelu (esimerkiksi Viikkolehti 1950-luvulla ja Books From Finland vuoteen 1988 saakka) kuten myös julkaisujen kokonaisilmeen ja kuvituksen toteutus (Fincell). Laajoja töitä ovat olleet esimerkiksi What We Have Here: Finnish Impressions (1973), useina kieliversioina julkaistu ulkoministeriön tilaama Finlandia (1980), Partekin historia Moving Mountains / Läpi valkean kiven (1998), Fiskarsin 350-vuotishistoriikki (1999) sekä Margareetan näyttelyn katalogi (1997-2002).

 

Seteleitä, postimerkkejä ja yritystunnuksia

1980-luvulla Bruunin luonnosten mukaan toteutettiin 20 ja 500 markan setelit sekä kakkospuoliltaan 10, 50 ja 1000 markan setelit. Setelit olivat käytössä aina euroihin saakka, joiden alkuehdotuksiin myös Bruun osallistui seitsemän luontosetelin sarjalla.

Setelien tapaan miljoonaluokan painoksissa ovat liikkuneet Bruunin suunnittelemat postimerkit. Niissä aiheina ovat olleet esimerkiksi vesilinnut, kahlaajat, kurki, tikka ja pöllö sekä kulttuurikohteista Viipurin linna, Verla, vanha Rauma, Petäjäveden kirkko ja Suomenlinna.

Suomenlinnan tai myös Lopen Santanokan suunnittelupöydillä on uran aikana syntynyt lukuisia esitteitä ja lehdyköitä sekä myös levynkansia (Sibelius) ja pakkaustarvikkeita (Kokkipuoti). Ne ovat saattaneet olla osa muuta laajempaa toimeksiantoa, jollaiseen on isoimmillaan kuulunut kattava yrityksen graafisen ohjeistuksen suunnittelu (Musiikki-Fazer).

Kokkipuodin ja Musiikki-Fazerin tapaisten liikemerkkien kuten liike- ja yritystunnusten suunnittelija jää usein tuntemattomaksi, vaikka merkki olisi onnistunut ja kaikkialla tunnettu. Suomen Luonnonsuojeluliiton Norppa-merkki osataan usein yhdistää Bruuniin, mutta monikaan ei tiedä, että esimerkiksi Kansalliskirjaston tunnus vuodelta 2006 on Bruunin suunnittelema kuten myös Tikkurila Oy:n, Amos Anderssonin museon, Kas Kasin, Korkeasaaren eläintarhan, Matkailun edistämiskeskuksen ja Metsä-Serlan liikemerkit. Osa merkeistä on yritysten lopettamisen tai muutosten jälkeen kadonnut kartalta tai muuten vaihdettu uuteen. Mutta jotkut niistä ovat iskostuneet niin osaksi yritystä tai yhdistystä, että ne sellaisenaan tai pienin muutoksin ovat yhä käytössä.

Myös kirjaomistajamerkkejä Bruun on tehnyt lukuisia. Kuva-aiheina löytyy esimerkiksi lintuja, sulkia, kaloja, puita, laivan purjeita, ankkureita, kasveja ja arkkitehtuurin yksityiskohtia, jotka pohdituin tavoin liittyvät esimerkiksi omistajaansa harrastuksiin tai ammattiin.

Tänä päivänä Erik Bruun on yhä vireä ja uusia ideoita synnyttävä graafikko, joka ei ole arkaillut esittää vaihtoehtoja Helsingin Guggeneheim-museon tapaisille suunnitelmille.

 

Kirjallisuutta:

Aartomaa, Ulla ja Bruun, Erik: Sulka ja kynä. Grafia ry. 2007.

Aartomaa, Ulla ja Bruun, Erik: Fjädern och pennan. Söderströms. 2010.

 

teksti: Pekka Virtanen